CPA-sopimus: mitä palkkio kattaa
CPA-sopimus on kumppanuusmarkkinoinnin sopimusmalli, jossa kasino tai vedonlyöntisivusto maksaa affiliaatille kertaluonteisen kiinteän palkkion jokaisesta pelaajasta, jonka tämä tuo palveluun ja joka täyttää sopimuksen ehdot. Palkkio maksetaan yleensä ensimmäisen kelpuutetun talletuksen jälkeen, ei myöhemmin kertyvästä pelaajan hävikistä. Tämä erottaa mallin revenue share -sopimuksesta, jossa affiliaatti saa jatkuvan osuuden pelaajan tuottamasta liikevaihdosta koko asiakassuhteen ajalta. CPA on suomenkielisessä markkinoinnissa vakiintunut lyhenne, jota käytetään sellaisenaan, eikä sille ole yleistä suomenkielistä vastinetta alan teksteissä.
CPA-sopimuksen määritelmä ja tausta
CPA tulee englannin sanoista cost per acquisition, ja termi viittaa palkkioon, jonka operaattori maksaa affiliaatille yhdestä hankitusta pelaajasta. Summa on kiinteä eikä riipu siitä, kuinka paljon pelaaja lopulta tallettaa tai häviää palvelussa.
Malli syntyi alunperin mainonnan mittarina, joka kertoi yhden konversion hinnan, ja iGaming-ala lainasi termin kuvaamaan affiliaattisopimuksen maksutapaa. Kahta merkitystä käytetään edelleen rinnakkain: sisäistä hankintakustannusta ja affiliaatille maksettavaa kiinteää korvausta.
Suomalaisilla sivustoilla CPA-sopimus tarkoittaa käytännössä jälkimmäistä: kumppanuussopimusta, jossa maksu on ennalta sovittu ja kertaluonteinen.
Mikä laukaisee CPA-maksun
Palkkio ei irtoa jo rekisteröitymisestä, vaan sopimus määrittää tarkat ehdot, joiden pelaajan on täytyttävä. Yleisimmin vaaditaan kelpuutettu talletus, ja monissa sopimuksissa lisäksi vähimmäispanostus tietyn ajan sisällä.
Operaattorit vaativat käytännössä myös KYC-tunnistuksen läpäisyä ennen kuin pelaaja lasketaan mukaan. Jos pelaaja jää tunnistamatta tai hänet luokitellaan bonusväärinkäytöksi, affiliaatti ei saa korvausta tästä pelaajasta lainkaan.
Ehdot vaihtelevat operaattorista toiseen, eikä yhtä yleispätevää kynnysarvoa ole. Osa sopimuksista asettaa myös ylärajan sille, montako maksettavaa pelaajaa yhdestä kampanjasta voi kertyä.
CPA-sopimus verrattuna revenue shareen
CPA sekoittuu käytännössä useimmin revenue share -malliin, vaikka periaate on täysin erilainen. Molemmat ovat tapoja hinnoitella samaa asiaa, pelaajan tuomista palveluun, mutta maksun ajoitus ja riski jakautuvat eri tavalla.
Seuraava taulukko kokoaa erot niin kuin ne yleisimmin esiintyvät alan sopimuksissa; tarkat prosentit ja summat vaihtelevat operaattorikohtaisesti.
| Ominaisuus | CPA | Revenue share | Hybridimalli |
|---|---|---|---|
| Maksun ajoitus | Kertaluonteinen, talletuksen jälkeen | Toistuva, kuukausittain | Kerta- ja kuukausiosa yhdessä |
| Laskentaperuste | Kiinteä summa per pelaaja | Osuus nettopelituotosta (NGR) | Molemmista |
| Tulopotentiaali | Kiinteä yläraja | Ei ylärajaa | Osittain rajaton |
| Riski affiliaatille | Pieni, tulo varmempi | Suurempi, riippuu pelaajan pysyvyydestä | Jaettu |
| Tyypillinen käyttö | Nopea kasvu, uusi markkina | Pitkäaikainen kumppanuus | Molempien tavoitteiden yhdistäminen |
CPA-sopimus ja termit, joihin se sekoittuu
CPA-sopimus koskee affiliaatin ja operaattorin välistä liiketointa, ei pelaajalle näkyvää bonusta, vaikka termi vilahtaa toisinaan myös kampanjateksteissä. Pelaaja ei näe CPA-summaa missään vaiheessa, eikä se vaikuta hänen omiin bonusehtoihinsa.
Toinen yleinen sekaannus on CPA:n käyttö mainonnan sisäisenä mittarina: markkinointitiimi voi puhua CPA:sta tarkoittaen yhden pelaajan hankintakustannusta mediaostosta, kun affiliaattisopimuksessa sana viittaa maksettavaan palkkioon. Kumpikin käyttö on vakiintunut, mutta asiayhteys ratkaisee, kumpaa tarkoitetaan.
NGR-osuuteen perustuva revenue share ja kertaluonteinen CPA eivät ole toistensa synonyymejä, vaikka molemmat kuvaavat pelaajan arvoa rahassa.
