Uhkasakko rahapelialalla
Uhkasakko on viranomaisen asettama rahamääräinen uhka, jolla pyritään varmistamaan, että aiemmin annettu kielto tai määräys tulee noudatetuksi; se ei ole rangaistus vaan painostuskeino, joka tuomitaan maksettavaksi vain, jos päävelvoitetta ei ole noudatettu. Rahapelialalla Poliisihallitus käyttää uhkasakkoa erityisesti arpajaislain vastaisen markkinoinnin kieltopäätösten tehosteena, ja se voi kohdistua sekä peliyhtiöön että yksittäiseen markkinoijaan, joka mainostaa lisenssitöntä rahapeliä suomalaisille. Pelaaja ei koskaan maksa uhkasakkoa itse, mutta sen olemassaolo näkyy usein siinä, miksi tietyt mainokset tai kokonaiset kampanjat katoavat verkosta lyhyellä varoitusajalla.
Uhkasakon määritelmä ja tarkoitus
Uhkasakon perusta on uhkasakkolaki 1113/1990, joka koskee kaikkia viranomaisia eikä ole rahapelialan erityissääntely; se antaa yleiset puitteet sille, milloin ja miten uhka voidaan asettaa. Arpajaislaki 1047/2001 puolestaan antaa Poliisihallitukselle oikeuden kieltää arpajaislain vastainen markkinointi ja asettaa kiellon tehosteeksi uhkasakko. Rahapelilaki 10/2026 ei muuta tätä perusrakennetta, vaikka se siirtää valvonnan Lupa- ja valvontavirastolle 1.7.2027 alkaen, joten toistaiseksi kieltopäätökset ja niiden tehosteet tulevat edelleen Poliisihallitukselta. Uhkasakko kohdistuu siis aina johonkin jo annettuun päävelvoitteeseen, ei suoraan tekoon itseensään. Ilman kieltoa tai määräystä ei voi olla uhkasakkoa, ja tästä syystä se eroaa rikosoikeudellisesta sakosta, joka voidaan tuomita suoraan teosta ilman erillistä ennakkovaroitusta tai kahden vaiheen menettelyä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kaksi eri säädöskokonaisuutta on juuri nyt osittain voimassa rinnakkain, ja sivun lukijan kannattaa tarkistaa kulloinkin voimassa oleva pykälä ennen johtopäätösten tekemistä.
Uhkasakko vai seuraamusmaksu
Uhkasakko sekoitetaan usein seuraamusmaksuun, koska molemmat liittyvät arpajaislain vastaiseen markkinointiin ja molemmat voivat kohdistua samaan toimijaan. Erot tulevat esiin vasta, kun katsotaan, missä vaiheessa ja kenelle maksuvelvoite lopulta asetetaan, sekä sitä, tarvitaanko ennakkopäätöstä ollenkaan.
Uhkasakko | Seuraamusmaksu |
|---|---|
| Edellyttää aiempaa kielto- tai määräyspäätöstä | Ei edellytä erillistä ennakkopäätöstä |
| Maksuvelvoite syntyy vasta, jos kieltoa rikotaan uudelleen | Maksuvelvoite syntyy heti rikkomuksen toteamisesta |
| Suuruus voi kasvaa ajan myötä (juokseva uhkasakko) | Suuruus on kertaluonteinen ja laissa säädettyjen rajojen mukainen |
| Poliisihallitus asettaa kieltopäätöksen yhteydessä | Poliisihallitus määrää erillisenä seuraamuksena |
| Voi kohdistua sekä yhtiöön että yksityishenkilöön | Voi kohdistua myös yksityishenkilöön |
| Liittyy nimenomaan markkinointikieltojen noudattamiseen | Liittyy arpajaislain vastaisen markkinoinnin seuraamukseen |
Uhkasakko pelaajan näkökulmasta
Pelaaja ei koskaan ole uhkasakon kohde, koska määräys osoitetaan aina markkinoijalle tai peliyhtiölle, ei rahapeliä pelaavalle yksityishenkilölle. Käytännössä pelaaja kohtaa uhkasakon vaikutukset välillisesti: markkinointikiellon tehosteena asetettu uhkasakko saa aikaan sen, että tietyn toimijan mainonta katoaa somekanavista tai televisiosta lyhyellä varoitusajalla, usein ilman erillistä selitystä katsojalle. Toinen kohtaamispiste on maksuestolista, jota Poliisihallitus ylläpitää julkisesti verkkosivuillaan. Kun peliyhtiö on asetettu maksuestoon arpajaislain uudistuksen jälkeisten säännösten nojalla, pelaaja huomaa, ettei rahansiirto kyseisen yhtiön pelitilille enää onnistu suomalaisesta pankista; tämä toimenpide on kuitenkin erillinen uhkasakosta eikä sen suora seuraus, vaikka molemmat voivat liittyä samaan kieltopäätökseen. Näiden kahden toimenpiteen sekoittaminen on yleistä, koska molemmat liittyvät samaan tapaukseen ja ne julkistetaan usein samassa tiedotteessa.
Uhkasakon suuruuden määräytyminen
Kiinteä ja juokseva uhkasakko
Uhkasakko voidaan asettaa kahdella tavalla: kiinteänä markkamääränä tai juoksevana, jolloin summa kasvaa ajan kulumisen mukaan niin kauan kuin päävelvoitetta ei noudateta. Kumpikaan tapa ei ole sidottu yhteen kaavaan, vaan Poliisihallitus harkitsee summan tapauskohtaisesti suhteellisuusperiaatteen mukaisesti, ottaen huomioon rikkomuksen laadun ja toimijan taloudellisen koon.
Julkisista päätöksistä näkyy, että vaihteluväli on huomattava. Somevaikuttajille asetetut uhkasakot ovat liikkuneet noin 30 000–33 000 euron välillä, kun taas suurille toimijoille summat ovat nousseet miljooniin: Veikkaukselle asetettiin 2,9 miljoonan euron uhkasakko alaikäisiin kohdistuneesta markkinoinnista, ja yhdelle ulkomaiselle peliyhtiölle vastaava luku oli 2,4 miljoonaa euroa. Tämä ero kuvaa hyvin sitä, miten summa mitoitetaan toimijan mukaan eikä kiinteän taulukon perusteella.
Se, miten rahapelilaki 10/2026 lopulta muuttaa tätä käytäntöä, ei ole vielä selvää eikä viranomainen ole julkaissut siitä yksityiskohtaista linjausta. Laki on osittain voimassa, mutta valvonnan siirtyminen Lupa- ja valvontavirastolle vasta 1.7.2027 tarkoittaa, että nykyinen linja säilynee ainakin siihen asti.
